sunnuntai 3. kesäkuuta 2018

Ennen päivänlaskua ei voi – Johanna Sinisalo

Johanna Sinisalo
3/5

Päivänsäde ja Menninkäinen, Pessi ja Illusia, kohtaavat Tampereen yön hämärässä.

Siitä alkaa kesyn ja kesyttämättömän yhteensovittaminen, luonnon ja sivistyksen yhteentörmäys. Johanna Sinisalo on tarttunut teoksessaan mytologiseen peikko-hahmoon ja tuonut sen 2000-luvulle muiden suurpetojen sekaan. Ennen päivänlaskua ei voi -teoksen peikot esitellään yhtenä eläinlajina; kissan, apinan ja ihmisenkin piirteitä omaavina, melko älykkäinä hahmoina, jotka ovat vähintään yhtä vaarallisia kuin muutkin suurpedot.

Tarinan päähenkilö, 30-vuotias Mikael alias Enkeli, on "mies jolla on enkelinkauniit kasvot ja tukka kuin valo vehnäpellossa". Ei ole vaikea päätellä, että hän on tarinan Päivänsäde. Mikael löytää Menninkäisensä eli peikonpoikasen läheltä asuntoaan heikossa kunnossa. Mikael ottaa peikon kotiinsa, ja Mikaelin sanoin: "Se on kauneinta mitä olen koskaan nähnyt. Tiedän heti että haluan sen." Ja vaikka peikko ei ole täysissä voimissaan, niin Mikael saa ihailla sitä:

"Silloin harvoin kun se liikkuu, se on notkeaa elohopeaa. Se tuntuu kumoavan painovoiman, sen lihaskapasiteetti on kokoon nähden huikea. Sen liikeet ovat kuin öljyä, kuin silkkiä. Sen silmissä asuu öisiä kulovalkeita."

Mikaelin ja tämän villieläimen, peikon, jonka Mikael ristii Pessiksi, elämät kietoutuvat toisiinsa vääjäämättä. Mikael on peikon lumoissa ja peikonpoikanen taas oppii pitämään Mikaelia turvaa ja ruokaa tarjoavana alfauroksena. Peikko on kuitenkin villi peto, joka osoittaa älykkyyttä monilla ihmismäisillä taidoilla, joten hankaluuksia on väistämättä tiedossa:

"Eteisessä en hetkeen usko mitä näen. - - Noin metrin korkeudella lattiasta eteisen valkoisessa tekstiilitapettiseinässä on...maalaus. Siinä on viivoja, jopa jotakin mitä voisi hyvällä tahdolla sanoa hahmoksi, ja taas takaraivossani soi pienen pieni hälytyskello. Suomen muinaisjäännöksiä. Kalliomaalaus. Eilen, hätääntyneenä ja väsyneenä, unohdin siivota. Kalliomaalaus on tehty Martesin verellä."

Villieläimen ja ihmisen suhteen muodostumisen lisäksi kirja antaa paljon muutakin miettimisen aihetta. Kirja heijastelee Suomen 2000-luvun yhteiskunnassa esillä olevia asioita, kuten suurpetojen lisääntyminen ihmisasutusten läheisyydessä, ilmastonmuutos, sateenkaari-ihmisyys sekä tuontivaimojen kohtalot. Laajana teemana ovat ihmissuhteet, joissa rakkauden, hyötymisen ja vallankäytön sotkeutuminen aiheuttavat epätasapainoa. Toki kirjan ristiriitaisia, hurmaavia ja luotaantyöntäviä hetkiä tarjoaa Mikaelin ja Pessin suhde:

""Pessi", minä kuiskaan ja ojennan käteni, ja liu'utan sitä pitkin sen suloista kapeaa pätsinkuumaa ja siloista uumaa. Pessin korvat värähtävät. Minulla on järkälemäinen erektio, kuin osa vatsaa ja reisiäkin olisi kivikovaa pakottavaa lihaa. Olen lukinnut sen tänne, olen koettanut vangita palasen metsää, ja nyt metsä on vanginnut minut."

Kirja saa lyhyessä ajassa paljon kerrottua. Teos on kevyehkö ja nopea lukea, vaikka sen sisältö on mieleenpainuvaa ja raskasta. Sinisalo on hienolla tavalla yhdistänyt teokseensa katkelmia muista aidoista julkaisuista itse keksimiensä lisäksi, kuten kansantaruista, tarinoista, runoista ja mytologian tietoteoksista, joissa jollain tapaa käsitellään peikkoja. Näistä tunnettuja ovat varmasti kirjat Kalevala ja Seitsemän Veljestä sekä runoilija Eino Leino.

Helppo kirja ottaa mukaan reissuun. Todennäköisesti tämän saa luettua yhden leppoisan vapaapäivän aikana. Itselleni kirjan sisältö ei ollut sitä ominta, mutta silti hyvä teos.


Kirjailija: Johanna Sinisalo, 2000
Kustantaja: Kustannusosakeyhtiö Tammi
Sivuja: 268
ISBN: 952-459-400-5