 |
Ilmari Kiannon romaani Punainen viiva ilmestyi vuonna 1909. Teos vie lukijan matkalle Suomen historiaan, vuosien 1906-1907 väliselle ajalle, jolloin Suomessa äänioikeus laajennettiin koskemaan kaikkia kansalaisia.
Nyt naisilla ja säätyyn kuulumattomilla oli oikeus äänestää, ja teoksen nimen mukaisesti punainen viiva oli se merkki, joka äänestyslipukkeeseen vedettiin.
Todellista historianaikaa kuvataan kirjassa fiktiivisen tarinan kautta, ja tämän tarinan tapahtumat sijoittuvat kaukaisen kirkonkylän tienoille. Noin päivän suksimatkan päässä kirkonkylästä asustaa köyhä Romppasen perhe Korpiloukon mökissä. Metsän keskellä lähellä Venäjän rajaa tönöttävän mökin asukkaisiin kuuluvat Topi-isä ja Riika-äiti viiden lapsensa kanssa. Heidän lähimmät naapurinsa ovat muutaman tunnin suksimatkan päässä.
Topi-isän sanoin "Soli-sali-ratti" eli sosiaalidemokratia on myös vahvasti läsnä teoksessa. Sosiaalidemokraattinen puolue on köyhän puolella ja pyrkii uudistamaan oloja Suomessa. Kirjassa sosiaalidemokraattisen puolueen edustajat käyvät kaukaisimmassakin kylässä nostattamassa köyhän, säätyihin kuulumattoman kansan sekä hameväen mielen kohti uudistusta. Puolue saarnaa epäoikeudenmukaisuudesta, jota Suomen köyhät ovat tähän asti kokeneet, ja kiihottaa kansaa yhdistymään herroja vastaan. Kirkon vääränlaisen auktoriteetin ja hartaan virrenveisuun sijaan kansa kootaan nyt sosiaalidemokraattien punaisen lipun alle, jossa lukee teksti: "Köyhälistö valtaasi nouse!" Virsien sijaan leviää kansan tupiin tulipunakantinen Työväen Laulukirja, josta esimerkiksi Työväen suomalaista marssia lauletaan.
Romaanin juoni alkaa itärajalta kertomuksella karhun laittautumisesta talviunille lähelle Korpiloukon mökkiä. Tämän jälkeen tutustutaan Korpiloukon asukkaisiin ja elämään - päästään kauhistelemaan millaisessa puutteessa, kuoleman partaalla, jotkut joutuvat sinnittelemään. Topi-isän lähdettyä ruoanhakureissulle kaukaiseen kirkonkylään hän päätyy suutari Raappanan mökkiin kuuntelemaan ensimmäistä kertaa sosiaalidemokraattien kokousta. Tuossa kokouksessa äänioikeuden laajenemisen myötä tehdään työtä kaikkien köyhien houkuttelemisesta äänestyspaikoille tulevissa vaaleissa, ja toki äänestämään sosiaalidemokraatteja. Topi vie uutiset muutosten tuulista kotimökkiin, jossa vaimo Riika ihmettelee niiden paikkansapitävyyttä. Miestään sivistyneempänä naisena Riika on utelias, ja seuraavalle ruoanhakureissulle lähteekin miehensä sijaan Riika. Riika osallistuu omalla reissullaan sosiaalidemokraattien kokoukseen, jossa hänelle selkeytyy, mitä Topi soli-sali-ratilla tarkoitti. Agitaattori pitää pitkän, vaikuttavan, populistisen puheen, jolla saa viimeisenkin läsnäolijan vakuuttuneeksi sanomastaan.
Riikan kotiinpalun jälkeen tuvassa luetaan aatteellisia lehtiä ja pohditaan tulevaa äänestystä. Äänestys on iso asia ihmisille, joilla ei ole kynää kädessä nähty ja jotka jotenkuten saattavat osata lukea. Punainen viiva, sen vetäminen, on kaikkien mielessä, ja sen tärkeyden tuntien äänestämistilanteen harjoittelu on kaiken perusta. Kirjassa kuvataan köyhän kansan harjoituksia tähän tapaan:
"Punaisen viivan vilske siis joka paikassa kummitteli, ja monet miehet metsiä hiihdellessään sitä jo sompasauvoillaan hankeen viileskelivät - samoinkuin monet vaimopuoletkin navetoissa hyöriessään sen piirtämistä aprikoivat, kirjavan lehmän kylkiä olkitukolla hangatessaan."
Äänespäivän saavuttua jalankulkijoita, hiihtelijöitä ja rekimatkaajia saapuu joka puolelta kirkonkylään omalle vaalialueelleen punaista viivaa vetämään. Topi ja Riika saapuvat hekin jännittynein mutta ylpein ajatuksin äänestyspaikalle. Riika pohtii uhoa mielessään: "Jutkautan minä punaisen viirun, oikein paksun ja sakian. Saapi Venähen keisari nähä, miten Suomen akan sappi paisuu, kun on leipä laiha." Työväen laulukirjan sosiaalidemokraattista henkeä nostattavia lauluja kuunneltuaan pariskunta saa riittävästi rohkeutta astua äänestyskoppiin. Punaiset viivat piirtyvät lappuihin, joskin Riikan kynä saa niin voimakkaan kohtelun, että se napsahtaa poikki. Tähän Riika toteaa: "Kyllä sen viivan pitäisi näkyä!"
Äänestyksen jälkeen tuloksia odotellaan, ja etenkin muutosta köyhän elämään: Joko nyt saisi riittävästi ruokaa ja jotain päällepantavaa? Osa Suomen kansasta pelkää Jumalan rangaistusta tottelemattomuudesta, kun osa odottaa äänestyksen olevan muutos oikeiden kristillisten arvojen suuntaan pappien ja herrojen vallan pienentyessä. Vielä on joukko niitä, jotka haluavat syrjäyttää kristilliset ohjakset kokonaan sosiaalidemokratian tieltä. Korpiloukon mökissä odotus on kova, ja muutoksia odotellessa Topi-isä on joutunut lähtemään tukkityöhön perheensä nälkäkuoleman estämiseksi. Riika-äiti hoitaa lapsia mökissä, mutta kolme heistä on niin sairaana, että kuolo korjaa kaikki kolme nopeasti. Riika jää siis odottamaan Topia palaavaksi kahden eläväisen ja kolmen ulkona hangessa kankeina ja kylminä makaavan lapsen kanssa.
Äänestystulokset eivät ehdi saapua siihen mennessä, kun karhu, joka laittoi alkusivuilla nukkumaan, herää nyt kirjan loppusivuilla talviuniltaan. Topi-isä on jo palannut työmatkaltaan ja on ulkona pilkkomassa puita. Samaan aikaan karhu tekee rytinällä aukon Korpiloukon lehmäaitaukseen ja läimäisee ainokaisen Ämmikki-lehmän kuoliaaksi. Topi juoksee kirveen kanssa karhua kohti, mutta karhun yksi sivallus riittää varmistamaan isän kohtalon. Äänestystuloksia on odottamassa enää kauhistunut äiti ja kaksi pienokaista tapittamassa pelokkain silmin mökin ikkunasta ulos.
Kirja on monella tapaa helmi, oikea aarre. Kianto on valinnut historiallisesti erittäin mielenkiintoisen aiheen. En teosta valitessani edes tiennyt, mitä kirjan nimi merkitsee, mutta nyt tiedän. Karhulla Kianto viitannee Venäjään, jonka vallan alla Suomi tuolloin äänestyksen aikana oli. Symboliikan ja historian lisäksi Kianto käyttää mahtavaa kerrontaa. Välillä saa seurata karhun mietteitä, russakkaryhmän keskustelua tai koirien haukuntaringin kehittymistä. Eläinten ajatukset ja toiminta ovat poikkeuksellinen asioiden käsittelytapa teoksessa, joka kuitenkin kertoo enimmäkseen ihmisten ajatuksista ja toiminnasta. Eläinten näkökulmasta Kianto on voinut tuoda epäsuorasti esiin mitä ympärillä todella tapahtuu. Esimerkiksi karhun mielenliikkeisiin uppoutuminen oli jännittävää sellaisenaankin, mutta lisämaustetta siihen antoi mahdollinen symboliikka. Yksi vaikuttava kohta oli myös agitaattorin puhe, joka oli useamman sivun pituinen ja vakuuttaisi varmasti edelleen jokaisen, jota köyhyys ja herrojen valta kaihertaa. Kirjan lukuelämys oli vertaansa vailla, ja olen erittäin tyytyväinen, että vähän kuin vahingossa valitsin tämän teoksen luettavakseni.
Kirjailija: Ilmari Kianto, 1909
Painopaikka: Otavan Kirjapaino Oy, Keuruu 2003
Sivuja: 163
