 |
| 3/5 |
Yli vuosi on ehtinyt kulua siitä, kun viimeksi ehdin lukea kirjan, siis kaunokirjallisen teoksen. DI-opintojeni alettua syksyllä 2018 olen kyllä lukenut jos jonkinmoisia oppikirjoja, tieteellisiä artikkeleita ja muita opintoihini liittyviä materiaaleja, mutta viihteellinen vapaa-ajan lukeminen on jäänyt vähälle. Kaiken lisäksi vauva syntyi syksyllä 2020, joten nyt minulla ovat sekä innostavat opintoni että uusi perheenjäsen viemässä aikaa.
Kaikkia todennäköisyyksiä vastaan sain pitkästä aikaa luettua kirjan - Johanna Elomaan teoksen Sukellus valoon vuodelta 2018.
Kirjaa minulle suositteli ja lainasi siskoni vaimo, kun kysyin, mitä kirjoja kannattaisi hänen mielestään lukea. Sukellus valoon on kertomus Mikko Paasista sekä tämän osallistumisesta vaaralliseen pelastusoperaatioon Thaimaassa. Kirjan nimen mukaisesti pelastaminen tehtiin sukeltamalla. Moni ehkä muistaakin kesän 2018 tapahtumat, kun 12-henkinen poikien jalkapallojoukkue Villisiat sekä joukkueen apuvalmentaja jäivät loukkoon syvälle Pohjois-Thaimaan Tham Luangin luolastoon. Sadekausi sattui epäonnisesti alkamaan juuri samana päivänä, kun joukkue oli mennyt tutustumaan luolastoon. Rankkasateet tukkivat hetkessä ainoan reitin ulos, joten jumiin jääneiden poikien oli suunnattava syvemmälle luolaan. Pojat löydettiin vasta 10 päivän kuluttua katoamisesta, kaikkien yllätykseksi ja iloksi elossa, jonka jälkeen alkoi kahdeksan vuorokauden pituinen pelastusoperaatio.
Kukaan ei ollut varma, saataisiinko pojat elävinä ulos. Haastavissa olosuhteissa sukeltaminen vaati erikoisosaamista ja -välineitä, joita ei Thaimaan armeijallakaan ollut riittävästi. Sukeltamisen ei tosin edes uskottu olevan mahdollinen tapa pelastaa pojat, mutta se jäi ainoaksi vaihtoehdoksi. Ympäri maailmaa kutsuttiin paikalle kokeneita sukeltajia, ja yksi heistä oli suomalainen Mikko Paasi.
"Olin elämäni haastavimman sukelluksen äärellä ja olin nukkunut edellisenä yönä ehkä 3-4 tuntia. - - Mietin lapsia luolassa ja sitä, että me olimme ne ihmiset, jotka oli valittu hakemaan lapset takaisin perheidensä luokse. - - se näyttämö, jota miljoonat ihmiset ympäri maailman seurasivat, näytti valtavalta."
Kirja oli sen verran mukaansatempaava, ja onneksi lyhyt, että luin sen muutamassa päivässä kiireistä huolimatta. Odotin teoksen olevan sankaritarina pelastusoperaatiosta, mutta teos on melkeinpä enemmän henkilötarina Paasista. Kirjan otsikon alla pienemmällä lukeekin: "Mikko Paasi ja uskomaton pelastusoperaatio". Kirjaa lukemalla saa katsauksen laitesukellukseen, Thaimaan operaatioon sekä samalla Paasin menneisyyteen. Teos on ehkä ytimeltään eniten Paasia itseään varten, synninpäästön pyytäminen menneistä tapahtumista. Kirja ei ollut loistava, mutta lukemisen arvoinen silti. Välillä joitakin samoja asioita toistettiin tekstissä turhan monta kertaa, mutta jos teosta lukee hitaammalla tahdilla, toistokaan tuskin haittaa. Kirja on vaikeine pelastuksineen myös jännitysnäytelmä, sillä itse en tapahtumia seurannut aikanaan mediasta, joten en tiennyt etukäteen, mahtavatko pojat selviytyä:
"Luulen, että jokainen meistä oli henkisesti varautunut siihen, että jotain sellaista tapahtuisi. Joku kuolisi. Vielä tankkien kuljetuspäivänä meidän kaikkien päässä oli ajatus, että hyvä jos saamme jonkun lapsista hengissä ulos."
