 |
| 5/5 |
Ahdistavaa, jännittävää, lumoavaa, salaperäistä. Vau!
Ruotsalaisen Fredrik Backmanin romaaniin Kiekkokaupunki tarttuessani mietin, mitäköhän tästä tulee. Ennen kirjan avaamista kuvittelin, että teos on suunnattu jääkiekkoa intohimoisesti seuraaville - että se jotenkin keskittyisi nimenomaan jääkiekon treenaamiseen, otteluihin ja hikisiin ukkoihin. Tämä vuonna 2016 ilmestynyt teos löi minua lukijana puulla päähän. Lukukokemus oli vertaansa vailla.
Pidän dekkareista ja tässä oli dekkarin tuntua sataprosenttisesti. Heti kirjan ensimmäisellä lehdykällä Backman luo sähköisen latauksen tulevaa kohtaan, ja johdattelee lukijaa tarinan läpi pitäen mystiikan ihan viimeisille sivuille saakka:
"Eräänä iltana maaliskuun loppupuolella teini tarttui kaksipiippuiseen haulikkoon, käveli metsään, painoi aseen toisen ihmisen otsalle ja veti liipaisimesta."
Tarina on niin jännittävä, että pureskelin kynsinauhojani täysin huomaamatta. Vaikka välillä lukeminen jopa ahdisti, en malttanut laskea kirjaa pois käsistäni. Kertomus ei jää viivyttelemään, vaan puskee lukijan silmille lisää sulateltavaa. Kirjan juonella on monta ulottuvuutta kietoutuneina tiiviisti toisiinsa. On kyse ihmiskohtaloista; elämää mullistavista hetkistä, haasteista ja pettymyksistä, perheestä, arvoista, totuudesta ja onnesta.
Backman onnistuu esittelemään henkilöt rauhallisessa tahdissa ja vieläpä siten, että heihin jokaiseen tutustuu kunnolla. Romaani on myös mielenkiintoisella tyylillä kirjoitettu. Sen tehokeinona on toistaa jokin yksittäinen asia omassa erillisessä virkkeessään, erillään muusta tekstistä. Lukunautinnon suo varmasti osaltaan myös hyvä suomentaja.
I H A N P A R A S T A !
