 |
Jari Järvelän novelli Nuorikko kertoo vastavihityn hääparin mutkikkaasta matkasta Jyväskylästä Lahteen.
Nuoripari
tapasi toisensa liftatessa, ja he haluavat häiden kunniaksi liftata
vihkimistilaisuudesta häiden juhlapaikalle. Onni ei paljon iloa matkalle suo.
Novellin alussa morsian ja sulhanen, Heta ja Kai, ovat tien varrella liftaamassa
jonkin parkkialueen ja baarin läheisyydessä. Kiukkuinen Ford-kuljettaja on pysähtynyt
tienlaitaan haastamaan riitaa liftareiden kanssa. Ford-kuskin kolmesta
kyytiläisestä takapenkkiläinen mies myhäilee kuljettajan jutuille, kun taas
kaksi muuta, mies ja nainen, keskittyvät toistensa halailuun.
On sateinen päivä ja hääparin olisi kahden tunnin sisällä oltava Lahdessa. He yrittävät päästä eroon Fordista ja pakenevat uhkaavaa kuljettajaa baariin. Baarin edustalle onneksi saapuu pieni auto omistajansa Oskun ajamana. Hääpari saa vihdoin kyydin eteenpäin, mutta Heta ja Kai joutuvat tyytymään jälleen liftaamiseen noin 20 kilometriä ennen Lusin risteystä. Tässä vaiheessa tarinan traagisin osuus alkaa. Ford-kuski kyytiläisineen saapuu jälleen ahdistelemaan liftaavaa paria kuin pahanilmanlintu. Kai lyödään tajuttomaksi ja Heta melkein raiskataan. Parin pelastukseksi koituu ainoastaan Ford-kuljettajan kahden kyytiläisen paheksunta kuskin ja tämän takapenkkiläisen tekoja kohtaan, jolloin koko autoporukka poistuu paikalta.
Kai ja Heta ovat jälleen tienvieressä kaksin, märkinä ja mutaisina, Kai myös verissään. He sopivat olevansa vaiti tapahtuneesta: ”He kävelivät metsätietä viisysitien laitaan ja vannoivat että kellekään ei kerrota. Ei kellekään. He pysähtyivät monesti ja toistivat sen. Kai vakuutti, että Lahdessa kaikki on ihan kuin ennen.”
Nuoripari löytää tienvarrelta bussipysäkin, josta puolen tunnin odotuksen jälkeen he pääsevät hyppäämään Heinolan bussiin. Bussissa he siistiytyvät. Heta vaihtaa morsiusmekon ja Kai puvun päälleen. Hetki sitten sattuneet ikävät kokemukset ovat pois pyyhitty ulkoisesti, ehkä osin myös sisäisesti. Heinolasta matka jatkuu taksilla kohti Lahdessa olevaa juhlapaikkaa. Ystävät ovat jo odotelleet paria ja juhliminen voi vihdoin alkaa. Pienellä tutulla porukalla juhliminen vaikuttaa sujuvan kivasti eikä liftausmatkasta puhuta sen enempää - kuten oli sovittu.
Novellin kertomus on jotenkin kaiken sisällään pitävä. Siitä löytyy koruton elämä, jossa on sekä onnea että kauheita hetkiä. Hääpari elää novellin tapahtumat läpi jopa oudon rauhallisesti. Ehkä heillä on niin suuri tuki ja turva toisistaan, että he kestävät hetkelliset kolhut tietäen, että ovat aina toistensa rinnalla elämän loppuun saakka. Heta ja Kai ottavat molemmat oman asemansa yrittäessään selviytyä kohtaamistaan hankaluuksista. Kumpikaan ei piiloudu toisen taakse antaen toisen hoitaa kaiken. He ovat tasapainoinen, tasa-arvoinen pari. Ford-kuskin mielettömän idiotismin kohdatessaan Heta ja Kai puhuvat tälle kohteliaasti, pyytävät lähtemään, kestävät haukkumiset ja rauhoittelevat, kun kuski aikoo käydä Kain kimppuun nyrkein. Lopulta Heta ja Kai väistyvät baariin turvaan odottelemaan mahdollista kyytiä, mistä juonikuvauksessa mainitsinkin.
Mietin, olisiko Kain ja Hetan tyyneltä vaikuttava suhtautuminen sitä, että he ovat kohdanneet elämänsä aikana liftatessaan jo kaikenlaisia tilanteita, ja ovat varautuneet siihen, että näin ne asiat vain joskus menevät. He ikään kuin hyväksyvät kohtalonsa sen vuoksi, että ovat laittaneet itsensä tietoisesti alttiiksi tällaisille tilanteille.
Novelli on pohjimmiltaan kaikesta huolimatta onnellinen, alusta loppuun saakka. Pari on vasta mennyt naimisiin – yksi elämän kauneimmista hetkistä. Nyt he ovat matkalla juhliinsa ja tietävät näkevänsä siellä hyviä ystäviään. Elämä on edessä ja kaikki hyvä alussa nuorelle hääparille. Novelli hieman kyllä järkytti, mutta muistutti myös siitä, että kaikesta voi selvitä.
Kirjailija: Jari Järvelä, 1996
Painopaikka: WSOY, Juva 1996
Sivuja: 13 (166, yhdentoista novellin teos Nuorikko ja muita novelleja)
