Fahrenheit 451 – Ray Bradbury

Fahrenheit 451 on proosaa scifi-vivahteella. Teos on ytimekästä pohdintaa ihmisen mukavuudenhalun, välinpitämättömyyden ja tyhmyyden seurauksista. Kirjan kuvaama futuristinen yhteiskunta on kuvien ja äänien sekamelska, jossa ihmisten ajatukset ovat turrutettuina ruutujen ääreen. Kukaan ei pohdi, kukaan ei kyseenalaista. Onnellinen voi olla vain, kun ei ajattele.

Fahrenheit 451 vie lukijan aikamatkalle niin menneisyyteen, nykyisyyteen kuin tulevaisuuteen. Vaikka kirjan tapahtumat sijoittuvat tulevaisuuteen, ovat monet sen ennustamista ihmisyyden uhkakuvista nykypäivän arkea, ja yhteiskunnan suunta on edelleen luisumassa syvemmälle näihin uhkakuviin.

Kirjan kirjoittaja Ray Bradbury seurasi radion, valokuvauksen, elokuvan ja television kehittymistä, ja oli kenties huolestunut – aiheesta. Ihmiset jäivät tuijottamaan valmiiksi tuotettua elämää eivätkä eläneet itse. Menneisyys paistaa myös tekstissä. Kirja ilmestyi vuonna 1953, ja on mahdotonta olla näkemättä tuon ajan historiallisten tapahtumien inspiraatiota. Natsi-Saksan ja toisen maailmansodan jäljet ovat luettavissa melkein kaikessa, ihmisten käyttäytymisessä ja yhteiskunnan tilassa. Vain scifielementit vievät tapahtumia väkisin tulevaisuuteen.

Tässä vaiheessa voikin olla hyvä paljastaa, että kirjan nimi, Fahrenheit 451, viittaa lämpötilaan, jossa paperi palaa. Yhteiskunta perustuu sille, että kaikki kirjat tuhotaan viimeistä sivua myöten. Liikkuva kuva äänineen täyttää kotien seinät. Yöllä on mahdollista tuudittautua näkinkenkäradion ääneen korvassa. On rangaistavaa omistaa kirjoja: Jos kotoasi löytyy kirjoja, koko talo poltetaan maan tasalle ja sinut vangitaan. Vain asiakirjat, ohjekirjat, lyhennelmät ja sarjakuvat ovat sallittuja, mutta ei mikään, mistä voisi saada liikaa pohdittavaa. Kirjojen tuhoamisen taustalla on niinkin jalo ajatus, kuin se, että ihmiset voisivat paremmin. Ei vaivuta synkkyyteen eikä tehdä itsemurhia, kun ei ajatella liikoja. Kirjan lainaus tiivistää ajatuksen: ”Älä anna alakulon levitä, älä päästä filosofiaa hukuttamaan kolkkouteensa meidän maailmaamme."

Kirjojen hävittämisestä vastaavat palomiehet. Palomiehet eivät sammuta enää paloja, vaan sytyttävät niitä. Oli aika, kun oli toisin, mutta sitä ei enää kukaan muista. Naapurit ja ystävät, jopa puolisot, antavat ilmi toistensa kirjakätköt. Jos ihminen ei suostu poistumaan kodistaan, poltetaan hänet sen mukana. Osa Pohtijoista pakenee kulkureiksi maaseudulle. Lukijalle on voinut tässä vaiheessa tulla mieleen Bebelplatzin kirjaroviot Saksassa, ehkä myös juutalaisvainot.

Fahrenheit 451 heittää ilmoille monia suuria kysymyksiä siellä täällä tekstissä. Kirja on sen verran tiivis, että jää lukijan omaksi tehtäväksi poimia itselleen tärkeät aiheet ja parantaa maailmaa edes ajatuksen tasolla. Kirjassa eräs vanha mies sanoo:

"Loppujen lopuksi, kun meillä vielä oli kaikki tarvitsemamme kirjat, me kuitenkin halusimme löytää mahdollisimman korkeita jyrkänteitä mistä voisi hypätä. Mutta me todella tarvitsemme hengähdystauon. Me todella tarvitsemme tietoja. Ja ehkä me jo tuhannen vuoden kuluttua hyppäisimme matalammilta jyrkänteiltä. Kirjat muistuttavat meitä siitä, minkälaisia aaseja ja ääliöitä me olemme. Ne ovat Caesarin preetorivartiosto, joka keskellä riemusaaton huumaa kuiskaa: ’Muista, Caesar, että olet kuolevainen’."

Kirjailija: Ray Bradbury

Englanninkielinen alkuteos: Fahrenheit 451, 1953

Suomentaja: Juhani Koskinen, 1966

Painopaikka: Gummerus Kirjapaino Oy, Jyväskylä 1998

Sivuja: 194