 |
Näin kuvailisin juuri lukemaani näytelmää Lokki. Lokki on venäläisen kirjailijan Anton Tšehovin käsialaa, ja teos valmistui vuonna 1896. Näytelmä on nelinäytöksinen komedia, joka sijoittuu maalla olevaan Sorinin kartanoon. Näytökset ensimmäisestä kolmanteen tapahtuvat lyhyellä aikavälillä, kun taas kolmannen ja neljännen näytöksen välillä vierähtää kaksi vuotta.
Aluksi täytyy todeta, että Lokki tuntui paljon enemmän tragedialta kuin komedialta. Ehkä mustaa huumoria löytyy onnettomista rakkauskiemuroista, sekä piikikästä huumoria teoksen alkupuolelta, mutta päällimmäinen vaikutelma on silti synkkä. Synkkyydestään huolimatta näytelmä ei jätä ikävää oloa, edes lopussa, joka on hyvin dramaattinen.
Tšehov on osannut kirjoittaa Lokin siten, että pystyin näkemään ja kuulemaan hahmojen kaikki eleet, ilmeet ja äänenpainot kuin ne olisivat olleet fyysisesti läsnä. Näytelmän ympäristö piirtyi sekin mieleeni todellisena, yhtä todellisena kuin olisin ollut yksi hahmoista. Tunsin seikkailevani vieraassa paikassa ja aistivani ilmapiirin ympärilläni. Näytelmä olisi voinut lukukokemuksen perusteella käydä proosakirjallisuudesta.
Nimeltä mainittuja henkilöitä näytelmässä on yksitoista. Sorinin kartanoa asuttaa noin kuudenkymmenen vuoden ikäinen Pjotr Sorin. Sorinilla on tilanhoitajinaan eläkkeellä oleva luutnantti Ilja Šamrajev ja tämän vaimo Polina. Näillä on tytär Maša. Sorinin kartanossa ovat näytelmän tapahtumien aikaan läsnä myös Sorinin sisar, näyttelijätär Irina Arkadina, Arkadinan kirjailijaksi haluava poika Trepljov sekä Arkadinan rakastaja, kirjailija Trigorin. Osaansa esittävät näiden lisäksi opettaja Medvedenko, lääkäri Dorn, nuori neito Nina sekä työmies Jakov.
Näytelmästä nousee esille kaksi vahvaa teemaa, jotka kietovat juonen yhteen. Rakkaus on toinen näistä. Se ei kuitenkaan ole tärkein Lokin tapahtumia kuljettava teema, vaan eniten tilaa saa kirjailijaksi tulemisen ja kirjailijana olon tuska. Tšehov varmaan tietää, mistä puhuu, ehkä itse juuri näitä ajatuksia läpikäyneenä. Lokin alkusivuilla on asetelma, jossa kirjailijaksi haluava nuori mies Trepljov on valmistellut näytelmän. Näytelmä on alkamassa Sorinin kartanon pihamaalla. Jäin koukkuun kirjaan tuosta hetkestä, sillä ajatusleikki on kiehtova: Kirjailija on kirjoittanut näytelmän, jossa on kirjailija, joka kirjoittaa näytelmää - estraadi estraadilla. Ajatus kulki taustalla läpi koko teoksen.
Nuori kirjailija Trepljov taistelee paikastaan tulla hyväksytyksi ja menestyneeksi, uusia muotoja luovaksi, kirjailijaksi. Hän käy ankaraa kamppailua itsetuntonsa kanssa, sillä hänen äitinsä, näyttelijätär Arkadina ei anna pojalleen mitään arvoa kirjailijana. Ei edes silloin, kun Trepljovin maine on kiirinyt Pietariin ja Moskovaan asti. Lannistettua Trepljovia kuvataan kirjan loppupuolella synkeissä tunnelmissa: "Parin minuutin kuluessa repii vaitonaisena kaikki käsikirjoitukset ja viskaa ne pöydän alle". Aloittelevan kirjailijan tunnoista siirrytään myös jo mainetta niittäneen vanhemman kirjailijan ajatuksiin. Näytelmässä Arkadinan rakastaja Trigor kuvailee kirjailijanelämäänsä, joka ei ole niin ruusuista, miltä se ulkopuolisille vaikuttaisi:
"Yötä päivää minua pitää vallassaan yksi hellittämätön ajatus: minun täytyy kirjoittaa, minun täytyy kirjoittaa, minun täytyy. - - Kirjoitan taukoamatta, vailla äärtä ja määrää, enkä muuta voi. - - Tuolla näen pilven joka näyttää flyygeliltä. Ajattelen: jossakin kertomuksen kohdassa täytyy mainita että ohi lipui flyygelin näköinen pilvi. - - Minä väijyn jokaista lausetta, joka sanaa jonka sanon tai te sanotte, ja riennän kiireesti sulkemaan kirjalliseen varastooni kaikki nuo lauseet ja sanat: ties vaikka niille olisi käyttöä. - - enkä saa rauhaa omalta itseltäni ja minulla on sellainen tunne että syön omaa elämääni"
Luovan tuskan lisäksi rakkauden solmujakaan kirjasta ei puutu. Opettaja Medvedenko rakastaa nuorta neitoa Mašaa, joka rakastaa kirjailijanalkua Trepljovia, joka taas rakastaa Nina-neitoa, ja joka puolestaan rakastaa vanhempaa kirjailijaa Trigoria. Näyttelijätär Arkadina rakastaa hänkin Trigoria, mutta Nina sekoittaa joksikin aikaa Trigorin pään. Trigor palaa kuitenkin Arkadinan luo. Masa menee naimisiin opettajan kanssa, mutta haikailee ikuisesti nuoren kirjailijanalun perään. Lisäksi tilanhoitajan vaimolla ja lääkärillä on salasuhde, joka tosin ei ole kovin merkittävässä osassa kirjassa. Kaikki ovat osin toivottomia rakkauden edessä ja onnellisen rakkauden käsite on näytelmälle vieras.
Lokille merkitystä antavat Trepljov, Nina ja Trigor, tuo kolmiokko rakkausdraamoineen. Kirjan alkupuolella Trepljov ampuu lokin ja laskee sen Ninan jalkojen juureen sen jälkeen, kun Ninan rakkaus Trepljoviin on sammunut ja kohteeksi on vaihtunut Trigor. Trigor saa lahjaksi samaisen täytetyn lokin näytelmän loppupuolella, jonka ilmeisesti Trepljov on pyytänyt täyttämään. Edellä kuvattujen tapahtumien välisenä aikana Nina käyttää kirjeessä itsestään nimitystä lokki. Hän on lähtenyt toteuttamaan näyttelijän unelmaansa sekä seurannut samalla rakkauden kohdettaan Trigoria kaupunkiin. Tosin näyttelijänurasta ei tullut menestystä eikä rakkaussuhteestakaan. Menetetty rakkaus ja epäonnistuneet unelmat yhdistyvät lokissa, tuossa linnussa, joka Sorinin kartanon läheisellä järvellä sai aiemmin lennellä vapaana.
Kirjailija: Anton Tšehov
Painopaikka: Otava, Keuruu, 2011
Sivuja:72 (332, neljän näytelmän yhteispainos)
