Toinen sukupuoli – Simone de Beauvoir

Kirjastossa luettavaa etsiessäni tämä Simone de Beauvoirin teos jäi hyppysiini parin muun kirjan kanssa. Kotiin päästyäni yritin irrottaa otteeni yli neljänsadan sivun pituisesta teoksesta, mutta huomaamattani istuin jo sohvalla avattu kirja kädessäni. Naisen historiaa, asemaa ja olemusta käsittelevä teksti ei suostunut menettämään houkutusvoimaansa, vaikka epäilin sen ajankohtaisuutta teoksen ilmestyttyä 67 vuotta sitten. Tahdoin palavasti tietää, mitä kirja pitää sisällään.

Kirjan ensimmäinen osa alkaa historiallisella katsauksella naisen aseman muutoksiin yhteisöjen, yhteiskuntien ja kulttuurien kehittyessä. Väittäisin, että näitä naisen aseman ilmenemisiä on edelleen löydettävissä maapallolta koko kirjossaan alkukantaisista heimoista länsimaiseen yhteiskuntaan. Kirjan yksi väite koskee silti kaikkia kulttuureja:

"Sukupuolet eivät ole koskaan jakaneet maailmaa keskenään kahtia. - - koko menneiden aikojen historia on miesten luomaa. Naisten nyt alkaessa osallistua maailman kehittämiseen tämä maailma kuuluu yhä miehille"

Kirjailijan lähtökohtana teokselleen on, että naisen aseman tulee muuttua tasa-arvoiseksi miehen kanssa. Sen eteen tulee taistella, tehdä töitä. Nykyhetki (vuosi 1949) on muutosta oikeaan suuntaan, mutta edessä on vielä paljon tehtävää ennen todellisen tasa-arvon ilmenemistä. Lukiessani esimerkkejä siitä, miten epätasa-arvo ilmenee ja miten tasa-arvoon pääsyä voidaan edistää, huokaisin helpotuksesta. Miten itsestään selvänä olen pitänyt mahdollisuutta koulutukseen, työhön ja uralla etenemiseen. Miten pidän ilmiselvänä ajatusta itse vaikuttaa raskauksien määrään sekä mahdollisuuteen hankkia lapsia ilman miestä. Lapsetkaan eivät sido enää naista kotiin. Naisen ei tarvitse olla taloudellisesti – ylipäätään mitenkään – riippuvainen miehestä. Avioliiton ei tarvitse olla naisen kohtalo, vaan vapaasti valittava elämäntapa.

Tilanteessa, jossa nainen ja mies ovat tasa-arvoisia valtiollisesti, henkilökohtaisessa elämässä suhtautuminen naisiin näkyy välillä epätasa-arvoisena tämän päivän Suomessa. Vaikka kirja on kirjoitettu erilaisessa yhteiskunnan vaiheessa, on sen toteamuksissa löydettävissä itse todistettua todellisuutta, kuten: ”naimaton äiti herättää yhä pahennusta”, ”miehen pitäessä vaimoa henkilökohtaisena omaisuutena on neitsyysvaatimus välittömämpi” sekä ”niin kauan kuin miehellä on taloudellinen vastuu, on tämä vapaus vain harhaa”.

Olen ollut keskusteluissa, joissa olen nuorten miesten kuullut arvostelevan yksinhuoltajaäitejä negatiivisesti, toivovan neitsyyttä tulevalta vaimoltaan sekä kuullut heidän haaveilevan perheen elättäjän roolista. Neitsyystoive on kohtuuton, paitsi jos tällaista toivetta elättelevät ovat itse neitsyitä. Perheen elättäjän roolista haaveilevat miehet sitoisivat vaimonsa kodinkoneeksi ja lastenkasvattajaksi neljän seinän sisälle, jolloin palattaisiin tasa-arvossa harppauksella taaksepäin eikä naisella olisi omiin pyrkimyksiin mahdollisuuksia. Jää vain koriste-esineen ja piian arvo, ehkä turhamaisen prinsessan, mutta vähemmän merkityksellisen joka tapauksessa. Nainen joutuu koville, jos mies päättää ottaa hatkat eikä nainen ole kerryttänyt eläkettä itselleen.

Miesten alentavasta suhtautumisesta naisiin elävästä elämästä on muitakin kokemuksia. Eräs iso miesporukka huuteli todella rumaan sävyyn kahdelle nuorelle naiselle sen jälkeen, kun eivät saaneet vihellyksilleen vastakaikua. Yksi kommentti mieheltä naiselle shakkia pelatessa: ”Ai, sä osaat pelata shakkia.” Tosin minullakin naisena on parannettavan varaa, sillä yllätin itseni kirjastosta tietokirjallisuuden puolelta karsimassa teoksia sukupuolen mukaan. Tajusin ajattelevani, että naisten kirjoittama tietokirjallisuus ei ole yhtä vakuuttavaa ja luotettavaa kuin miesten.

Palataan nyt takaisin lukemani kirjan pariin. Kirja herätti tunteita laidasta laitaan. Sisältö on pääosin niin epätoivoisen kuuloista, että se sai säälimään jokaista maapallolla elänyttä naista. Toisaalta tuli vaikutelma, että naisethan ovat hulluja. Välillä oli vaikea päättää, onko kirja hyvä vai huono. Tietokirjamainen se joka tapauksessa on liikkuen historiallisen, psykologisen ja sosiologisen tarkastelun puitteissa. Kirjan ensimmäinen osa historiakatsauksineen on mielenkiintoinen, mutta toinen osa sisälsi jo paljon kirjailijan omaa näkemystä tai hänen lainaamiaan käsityksiä, jotka osin ovat täysin paikkansapitäviä ja osa mielestäni erikoisia ollakseen yleistettäviä. On myös esillä vanhoja psykologisia käsityksiä, jotka eivät päde enää nykytutkimuksen valossa. Toisen osan Naisen tilanne -osio puudutti mielenkiinnon alussa kuvaten aviovaimon ja äidin roolia, jotka ovat niin kaukana nykytodellisuudesta, että niihin ei voinut mitenkään yhtyä. Mielenkiinto palautui jälleen loppua kohti mentäessä.

Kaksi kirjailijan lempisanaa ovat transkendenssi (transcendent) miehillä ja immanenssi (immanent) naisilla. Miehiä kuvaava sana tarkoittaa heidän pystyvän ylittämään tavallisuuden rajat, kun taas naisia kuvaava sana ilmentää naisten rajoittuneita mahdollisuuksia olemassa olevia kokemuksia ja tietoa kohtaan. Kirja käsittelee naista laajasti näiden sanojen valossa ja lukemisen edetessä tuli käytyä valehtelematta koko oma elämä läpi lapsuudesta kuviteltuun vanhuuteen. Joitakin kokemuksia pystyi näkemään uudella tavalla, kun huomasi tasa-arvon tai sen puutteen näytelleen suurta osaa esimerkiksi kohtaamisissa miesten kanssa.

Kaksi lainausta kirjasta haluan nostaa esille vain sen takia, että ne saivat minut nauramaan ääneen. Ensimmäinen kuuluu näin: ”Mutta mies joutuu joskus myös hermostumaan nähdessään miten sitkeään tyhmyyteen hänen omat ajatuksensa ovat kannustaneet.” Toinen naurua herättänyt katkelma on: ”Heidän tyhmä kopeutensa, kertakaikkinen kyvyttömyytensä, heidän kovapäinen tietämättömyytensä tekevät heidät hyödyttömiksi olennoiksi ja suurimmiksi nolliksi mitä ihmiskunta on koskaan tuottanut.” Ensimmäisessä kohdassa on kyse siitä, että mies saattaa käyttää naisen fanaattista käyttäytymistä omien mielipiteidensä esilletuomiseen ja toisessa kohdassa puhutaan yläluokan naisesta, jolla on palvelijoita hoitamassa varsinaiset ”naisen työt”, joten hänelle jää vain abstraktiossa eläminen.

Ilahduttavaa oli lukea, että jo kirjan kirjoittamisen aikoihin oli YK:n naisen asemaa tutkiva valiokunta vaatinut, että sukupuolten tasa-arvoisuus on tunnustettava kaikkien kansakuntien keskuudessa.

Toinen sukupuoli –kirjaa lukiessa muistuivat mieleeni muutamat elokuvat sekä sarjat, jotka naisena olen kokenut puhuttelevina, voimaannuttavina tai ilahduttavina. Niissä on esimerkkejä naisista, jotka pärjäävät ja ovat tasa-arvoisia - ainakin siinä määrin kuin vain voivat olla:

Blondin kosto, elokuva (2001)

Mona Lisa Smile, elokuva (2003)

Brave, elokuva (2012)

Neiti Fisherin etsivätoimisto, sarja

Sex and The City, sarja

Kirjailija: Simone de Beauvoir

Ranskankielinen kaksiosainen alkuteos: Le deuxième sexe I ja II (1949)

Lyhentäen suomentanut: Annikki Suni, 1980

Painopaikka: Jyväskylä, K.J.Gummerus 1981, 2.painos

Sivuja: 409